Historia

Pakkahuoneen suunnittelu alkoi 1861         ja jo 1862 saattoi Herman Streng esitellä porvaristolle häneltä tilatut suunnitelmat. Näiden suunnitelmien mukaan pakkahuone oli tarkoitus rakentaa 40:3 tontille pitkin Rantakatua. Strengin suunnitelma hyväksyttiin ja porvaristo päätti hankkia niille asianmukaisen vahvistuksen.  Strengin pakkahuone-suunnitelma on varhaista hajoavaa klassismia Joensuussa.

Arkkitehtoniselta ilmeeltään rakennus muistuttaa enemmän asuintaloa kuin julkista rakennusta. Rakennuksen pohjakaava on myös kehitelty asuntoarkkitehtuurin pohjalta. Se perustuu ns. karoliiniseen pohjakaavaan, joka on saatu vain väliseiniä muuttamalla pakkahuonekäyttöön. Rakennuksen pohjoispäässä on rakennusrungon syvyinen varsinainen pakkahuone,sen eteläpuolella talon keskikohdalla leimaus ja vaakahuoneet ja lopulta talon eteläpäässä kolmen huoneen ryhmänä pienempi pakkahuone ja kaksi suola-aittaa. Kulku rakennukseen tapahtuu pihaseinässä olevista kolmesta ovesta. Streng on esittänyt vain Rantakadulle julkisivun jäsentelyn. Strengin fasaditematiikka edustaa puuhun siirrettyä kiviarkkitehtuuria,sillä Streng on kopioinut sen miltei suoraan Tukholmaan 1859-60- suunnitellusta alkeiskoulu rakennuksesta. Tämä suunnitelma julkaistiin 1860 "Tidskrift för Byggnadskonst och Ingeniörsvetenskap" aikakausilehdessä,jolla oli aikanaan suuri merkitys Skandinavian arkkitehtuurin kehityksessä. Toimittaessaan Strengin suunnitelman senaatin vahvistettavaksi kuvernööri puolsi suunnitelman hyväksymistä sillä varauksella,että Pakkahuone rakennettaisiin torin itäpuoleiselle "esplanadille", Rantakadun itäpuolelle.

Senaatti toimitti piirustuksen ensin tullihallituksen ja sitten indententinkonttorin tarkastettavaksi. Ernst Bernhard Lohrmann hylkäsi suunnitelman ja antoi lääninarkkitehti Öhmanille ohjeet uusien piirustuksen tekemisestä. Lääninarkkitehti Öhmanin suunnitelmat valmistuivat lokakuussa 1862. Pakkahuone on nyt sijoitettu kuvernöörin esittämään paikkaan ja rakennus on arkkitehtonisesti täysin uudistunut. Kuitenkin rakennus on aika vaatimaton. Nyt rakennuksen leveämpi itäpuolisko on varattu kokonaan pakkahuoneelle,kun taas länsipuoliskoon on sijoitettu leimaushuone,vaakahuone sekä tilat takavarikoitujen tavaroiden säilyttämistä varten. Kuvernööri toimitti Öhmanin suunnitelman Joensuuhun.

Joensuussa Pakkahuonetta pidettiin liian pienenä ja torikuvaa rumentavana. Strengin suunnitelma oli halvempi rakennuskustannuksiltaan ja joensuulaiset toivoivat saavansa rakentaa pakkahuoneen hänen piirustustensa mukaan. Indententinkonttori pysyi kuitenkin kannassaan. Sen mielestä ajatus siitä,että pakkahuone rakennettaisiin vain jonkinlaiseksi torin koristeeksi oli kyseenalainen ja rakennuserotkin johtuivat erilaisista laskentaperusteista. Virasto suositteli Öhmanin suunnitelman vahvistamista. Senaatti halusi kuulla vielä kuvernööriä ja joensuulaisia. Kuvernöörin käsityksen mukaan maaperän vetisyyden takia ei ehdotetulle paikalle voitu rakentaa ehdotettua suurempaa rakennusta. Kuvernööri siirtyi kannattamaan joensuulaisten ehdottamaa tonttia 40:3. Joensuun porvaristo oli syvästi närkästynyt. Se katsoi,että indententinkonttori esti heitä rakentamasta kaunista ja halpaa pakkahuonetta. Senaatti hylkäsi Strengin ja Öhmanin suunnitelmat ja määräsi indententinkonttorin laatimaan uudet piirustukset.Nämä Hugo Trappin suunnitelmat valmistuivat syyskuussa 1863 ja ne vahvistettiin 9. 2. 1864.

Lopullisen suunnitelman mukaan pakkahuone sijoitettiin torin itäpuoleiseen puistoon ja tämä paikka vahvistettiin vuoden 1867 asemakaavassa. Arkkitehtonisesti pakkahuone on erittäin edustava sveitsiläistyylinen rakennus,joskin se on aika samanlainen kuin senaatin Kuopioon piirtämä pakkahuone. Tilaohjelma on sama kuin Öhmanin suunnitelmassa,mutta pohjakaavan muoto on aivan uusi. Yhdistetty L-muotoinen leimaus- ja pakkahuone sijaitsee rakennuksen keskellä, rakennuksen kaakkoiskulmassa on leimaushuone,talon pohjoispuoliskossa keskikäytävaän molemmin puolin tavaravarikkohuone ja kolme suola-aittaa. Sisäänkäyntejä on neljä,kaksi leveämpää sivuseinillä ja kapeammat päädyissä.

Kokonaisuutena rakennus on puhdas sveitsiläistyylin edustaja Joensuussa. Pakkahuoneen rakennustyöt tarjottiin urakalle maaliskuussa 1864 ja työn piti valmistua elokuuhun 1865 mennessä. Työn otti hoitaakseen Anders Muikku ja sen valvojiksi määrättiin Ivan Kononoff ja Herman Streng. Kesällä 1864 Muikku totesi,että urakkaan sisältynyttä kellaria voisi rakentaa ilman paalutuksia ja hän halusi saada tästä eri maksun. Vuoden 1865 aikana syntyi rakennustöistä vielä uusia erimielisyyksiä,mutta rakennustyö otettiin vastaan syyskuussa 1865. Tällöin Muikku oli rakentanut pakkahuoneen ympärille aidan ja varustanut sen kahdella portilla. Missä määrin pakkahuone valmistuttuaan vastasi piirrustuksiaan,ei puuttuvan kuva-aineiston johdosta ole pääteltävissä.

Vuonna 1876 rakennus todettiin liian pieneksi ja tämän seurauksena ryhdyttiin puuhaamaan uutta pakkahuonetta. Sille varattiin uusi tontti Papinkadun päästä ja suunnitelmat pyydettiin lääninarkkitehdiltä. Hanke ei edistynyt tätä pidemmälle. Vuonna 1881 vuokrattiin pakkahuoneeksi kauppias Jevsei Solehmaisen ranta-aitta. Tämän myötä siirtyi pakkahuonefunktio lähemmäksi luonnollista paikkaansa eli sataman,ranta-aittojen ja tullihuoneen läheisyyteen. Kyseinen makasiini kuitenkin paloi kuitenkin 1886 ja nyt jouduttiin odottamaan aina vuoteen 1897 ennen kuin nykyinen, muutetussa asussa säilynyt pakkahuone valmistui.